Tampereella Pirkkalan ohitustiellä kuoli perjantaiyönä nainen. Hän käveli humalassa ajoradalla. Yliajaja törmäsi häneen ja jätti kuolleena ojaan.
Autoilija löytyi auton saamien kolhujen perusteella. Hänkin oli ollut niin juovuksissa, ettei muista koko ajomatkasta yhtään mitään. Naisen oli usea taksi nähnyt kävelemässä, ja monet olivat ilmoittaneet öisestä haahuilijasta. Poliisipartio meni katsomaan, mutta silloin nainen oli jo ollut ruumiina ojassa eikä pimeyden vuoksi näkynyt. Vasta aamulla hänen ruumiinsa havaittiin.
Nainen oli ollut ilman rahaa ja lehtien tietojen mukaan ollut työtovereidensa kanssa iltaa viettämässä. Häneltä jäi kolme lasta. Hän asui Nokialla, joten tamperelaisten on helppo hahmottaa, että hän oli yrittänyt kävellä kotiin - Pirkkalan ohitustie on suorin reitti Tampereelta Nokialle, mutta se ei ole sallittu jalankulkijoille.
Tällainen on tapaus koko karmeudessaan ja lyhykäisyydessään. On helppo osoittaa syyllisiksi nainen itse ja yliajaja - molemmat juovuksissa, molemmat pimeällä tiellä. Aamulehden yleisönosastossa on ainakin kolme kirjoittajaa ehtinyt tökätä syyttävän sormen taksinkuljettajien silmään - eli miksi eivät korjanneet kuljeksijaa tieltä pois?
Tämä on vastenmielistä. Taksinkuljettajien työ (olivatpa he viemässä asiakkaita tai menossa hakemaan kyytiä - näistä pikkuseikoista eivät kirjoittajat piitanneet) ei ole keräillä näkemiään humalaisia, ja he ilmoittivat kaikki heti oikeaan paikkaan, eli poliisille. Poliisi taas teki tarkistuksen. Tie on pitkä, kyseinen kohta oli pimeä, ja yliajo oli ilmeisesti jo ehtinyt tapahtua.
Minun mieleeni tuli ensin syyttää työtovereita - olisihan heidän pitänyt huolehtia toveristaan. Ajattelin tarkemmin ja totesin, etten voi tietää olosuhteita. Nainen on voinut jäädä viimeisenä ravintolaan. Hän ei välttämättä ole kertonut olevansa rahaton. Hänelle on voitu tarjota kyytiä, ja hän on kieltäytynyt. On jopa voinut sattua jonkinlainen sekaannus - luvattu noutaja ei päässytkään, kaikki luulivat hänen menneen jonkun muun mukaan jne.
Huomasin omiakin ennakkoluulojani penkoessani, miten helppo on tuomita. Siteeratessani sitä vanhaa kirjaa teen sen peiliin katsoen: Älkää tuomitko, ettei teitä itseänne tuomittaisi. Edes kahta päähenkilöä ei tule tuomita. Toinen on kuollut, ja toinen luultavasti nyt työtön (se oli työnantajan auto). Kummankaan osaa ei itselleen soisi.