Elämän puolella Meksikossa
Mexico Cityssä on annettu laki, joka laillistaa abortit alle 12 viikon raskauksissa. Nähtävästi Meksiko on samanlainen maa kuin Yhdysvallat: eri osavaltioilla on erillinen lainsäädäntö.
Lähinnä kummastuttaa taas kerran vilkas määrä mielenosoittajia, jotka vastustavat aborttilakia ja ilmoittavat olevansa "elämän puolella". Itse paavikin on kampanjoinut lakia vastaan. Kas kun tämä elämän puolustus tuntuu loppuvan heti, kun lapsi on syntynyt. Jos aborttilain vastustajat tuntisivat vastuunsa ja adoptoisivat kaikki ilman toivoa syntyvät lapset tai ainakin sijoittaisivat rahaa heidän hoitoonsa ja huolenpitoonsa, siinä olisi jokin järki. Nyt useissa Etelä- ja Väli-Amerikan maissa, myös Meksikossa, katulapset yrittävät tulla toimeen miten parhaiten taitavat, ja monissa maissa kiertää kuolemanpartioita ampumassa heitä kuin rottia tai muita tuhoeläimiä. Mihin se elämän puolutus yhtäkkiä katosi?
Tähänastinenkin laki on ollut melkoisen epäjohdonmukainen, jos katsotaan puhtaasti "elämän puolella" -näkemystä.
Jos vain sikiön elämää puolustetaan muuta katsomatta, ei kai pitäisi vaikuttaa, miten se on alkunsa saanut, raiskauksella tai muuten. Jos katsotaan sosiaalisia oloja, kuten raiskauksen uhrin suhtautumista lapseen, pitää myös katsoa esimerkiksi köyhän perheen kymmenennen lapsen tai teini-ikäisen tytön harha-askeleen mahdollisuuksia saada äidinrakkautta.
Minusta asia on hyvin yksinkertainen: jotka haluavat aborttia, hakevat sen. Jotka vastustavat, eivät hae. Lääkärit, jotka eivät halua tehdä aborttia, eivät tee.
Laki tai ei, Meksikossa tehdään abortteja joka tapauksessa - luultavasti vanhalla sukkapuikkomenetelmällä, jota Suomessakin tiedetään käytetyn.
Lähinnä kummastuttaa taas kerran vilkas määrä mielenosoittajia, jotka vastustavat aborttilakia ja ilmoittavat olevansa "elämän puolella". Itse paavikin on kampanjoinut lakia vastaan. Kas kun tämä elämän puolustus tuntuu loppuvan heti, kun lapsi on syntynyt. Jos aborttilain vastustajat tuntisivat vastuunsa ja adoptoisivat kaikki ilman toivoa syntyvät lapset tai ainakin sijoittaisivat rahaa heidän hoitoonsa ja huolenpitoonsa, siinä olisi jokin järki. Nyt useissa Etelä- ja Väli-Amerikan maissa, myös Meksikossa, katulapset yrittävät tulla toimeen miten parhaiten taitavat, ja monissa maissa kiertää kuolemanpartioita ampumassa heitä kuin rottia tai muita tuhoeläimiä. Mihin se elämän puolutus yhtäkkiä katosi?
Tähänastinenkin laki on ollut melkoisen epäjohdonmukainen, jos katsotaan puhtaasti "elämän puolella" -näkemystä.
Tähän asti abortti on sallittu vain poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi, jos nainen on joutunut raiskauksen uhriksi tai sikiö on pahasti epämuodostunut. (YLE)
Jos vain sikiön elämää puolustetaan muuta katsomatta, ei kai pitäisi vaikuttaa, miten se on alkunsa saanut, raiskauksella tai muuten. Jos katsotaan sosiaalisia oloja, kuten raiskauksen uhrin suhtautumista lapseen, pitää myös katsoa esimerkiksi köyhän perheen kymmenennen lapsen tai teini-ikäisen tytön harha-askeleen mahdollisuuksia saada äidinrakkautta.
Minusta asia on hyvin yksinkertainen: jotka haluavat aborttia, hakevat sen. Jotka vastustavat, eivät hae. Lääkärit, jotka eivät halua tehdä aborttia, eivät tee.
Laki tai ei, Meksikossa tehdään abortteja joka tapauksessa - luultavasti vanhalla sukkapuikkomenetelmällä, jota Suomessakin tiedetään käytetyn.
Meksikossa tehdään eri arvioiden mukaan 100 000 - 500 000 aborttia vuosittain. (YLE)
posted by Timjami at 9:19 ap.
1 Comments:
Entäs on kyseessä ikituhoisa "ihminen on oman onnensa seppä"-henkinen ajattelutapa? Että kohdussa elämää on suojeltava, mutta syntynyt lapsi on jo itse vastuussa siitä mitä elämällään tekee? Menisi vain pois sieltä kadulta ja hankkisi katon päänsä päälle, niin kuin fiksummat lapset?
Vähän tuollaista ajattelua olen joskus kuullut (onneksi en usein lähipiirissäni). Sehän on ihan tasan varmaa, että me kaikki emme synny samoilla edellytyksillä ja mahdollisuuksilla varustettuina.
Lähetä kommentti
<< Home