Pieni on kaunista

Mikähän siinä on, että Suomessa uskotaan ongelmien automaattisesti ratkeavan, kun suurennetaan ongelmakohtaa? Aikoinaan pankkikriisin aikaan pakotettiin pienet pankit väkisin liittymään yhdeksi isoksi. Sitten se iso kaatui. Jotkut pienet pankit pitivät päänsä (Tampereen seudulla esimerkkinä Ikaalisten Säästöpankki). Ne pienet ja sitkeät elävät ja porskuttavat.

Kouluja halutaan yhdistää isoiksi kouluiksi. Kyläkoulunsa menettäneet tuntevat tulleensa sorretuiksi ja muuttavat pois. Hyötyykö kunta tai se iso koulu?

Yliopistoilta halutaan halvalla paljon tutkintoja. Lääke taas se vanha tuttu: yhdistetään. Sopivatko insinöörit ja taiteilijat saman katon alle? Saadaanko huippuja keskiarvomenetelmällä - lasketaan yhteen ja jaetaan lukumäärällä? Jää keskiarvo eikä huippua.

Viimeisin idea on poistaa kuntien ongelmat yhdistämällä ne. Joukossa on kurjuuskin kivempaa. Mutta mites kun Suomen 20 menestyneimmän kunnan joukossa on hyvin pieniä - Suomen ylijäämäisin kunta on 240 asukkaan Velkua Kuntalehden tutkimuksen mukaan. Pirkanmaan menestyvin on 1100 asukkaan Kuhmalahti.

Suurennetaanko ongelmia vai otetaanko mieluummin opiksi - miksi tämä pieni kunta menestyy? Miksi tämä pieni pankki ei kaatunutkaan? Miksi tästä pienestä kunnasta tulee parhaiten menestyviä opiskelijoita?

Pantaisiinko taskulaskin sivuun ja käytettäisiin kerrankin aivoja? Hmmm?