Kirvesmurha

Tampereen Hervannassa nuori mies tappoi kirveellä vanhempansa ja teki parhaansa tappaakseen myös kaksi sisartaan.

Mies kertoi tunteneensa, että "hirviöt" yrittivät tarttua häneen ja hän kuolisi, ellei puolustautuisi. Hän sanoi luulleensa vanhempiaan ja siskojaan joksikin muuksi.

Miehen äiti oli yrittänyt saada häntä hoitoon, "mutta näin pitkälle ei koskaan päästy". Miehen isälläkin oli varmaan joitakin pelkoja, koska perheen kaksi tiedossa olevaa kirvestä oli lukittu asekaappiin. Murhakirveen mies oli ostanut itse.

Tarina on karmea. Vieläkin karmeampaa on, että samanlaisia tarinoita on muhimassa yli Suomen. Pelkästään Tampereelta voisin kertoa joitakin. Monessa perheessä odotetaan, koska tulilanka laukeaa. Hoitoon vain ei pääse, koska "varoja ei ole".

Tampereen valtuusto lähtee hilpeälle lomamatkalle Madridiin. Aamulehdessä on käyty keskustelua siitä, ovatko matkarahat pois sosiaalihuollosta vai eivät. Matkalle lähtijöiden päällikön mielestä "rahat eivät ole missään nimessä poissa sosiaalipuolen rahoituksesta". Vastaanottopää on sitä mieltä, että kaikki humputteluraha on poissa jostakin järkevästä niin kauan, kun huutavia tarpeita ei ole katettu. Esimerkiksi omaishoitajien tuesta on Tampereella torjuttu 149 laillisesti oikeutettua anomusta, koska "määrärahat on käytetty".

Pahansuopa en ole, mutta soisin, että päättäjät joskus tutustuisivat äärimmilleen rasitettujen, henkensä edestä pelkäävien ihmisten hätään vähän lähempää kuin Madridin katukahviloista käsin. Ehkä jopa omassa perheessään?