Pommeja ja rottia

Mikkelissä eletään harvinaisen mielenkiinnon hetkiä. Pommihälytyksiä tulee tuon tuostakin ja rottia kuhisee riesaksi asti. Helsinkiläisilläkin on ilmoitettu olevan rottaongelmia. Jää nähtäväksi, seuraako samanlaista kuin apogryfisen raamatullinen (tai raamatullisen apogryfinen) rottavyöry, joka peitti Valkealan joitakin vuosia sitten. Silloinhan kiireisimmät julistivat maailmalopun alkaneeksi.

Valkealan rottainvaasion aikaan yleisönosastoissa jotkut pikemminkin hyvää tahtoa kuin järkeä osoittaneet eläinaktivistit vaativat kiihkeästi, että rotat on otettava elävinä kiinni ja päästettävä vapaaksi luontoon. Minulla on lehtileike todisteena. Vaatijoille ei tietenkään tullut mieleen, että ne pikku tuholaiset olivat jo luonnossa ihan oman luontonsa mukaisesti.

Aikoinaan eräässä tamperelaisessa kapakassa vaikutti kanta-asiakas, joka vieläkin elää, mutta on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Kutsuimme (salaa) häntä Rotta-Harriksi, koska hänen lempitarinansa oli, miten hänen kaupunkialueella sijaitsevan omakotitalonsa valtasivat rotat. Hän kysyi naapureilta luvan, pyysi poliisiltakin luvan (ja sai) ja asettui väijyksiin. Sitten hän ampui Parabellumilla - joskus ase oli Luger - 49 rottaa rottien taivaaseen ja riesa loppui siihen.

Mieheni oli niin kohtelias, ettei nauranut Rotta-Harrin aikana. Niin järeä ase on sotilasase, johon ei ensinnäkään ole laillisesti yksityishenkilöillä käyttökuntoisina, ja toiseksi poliisi ei missään nimessä anna kenellekään lupaa ampumasodan aloittamiseen taajama-alueella. Tarina oli silti varsin viihdyttävä ja kerrottiin hyvin.