Sanontojen voima

Olen jo pitkään kiukutellut sitä, että lehdet valitsivat aikoinaan käyttää irti päästetyistä ketuista ja niin edelleen sanontaa "päästettiin vapauteen". Vapaus on kallisarvoinen asia ja erittäin positiivista, tällä jo sävytettiin toiminta voimakkaan myönteiseksi.

Viimeisimmän tapauksen yhteydessä media näyttää lopultakin siirtyneen käyttämään sanontoja "päästettiin irti" ja "päästettiin luontoon". Eläimille itselleenhän toimitus on yleensä tuhoisa; useimmat kuolevat autojen alle tai nälkään, osa jää toivottoman stressaantuneina pyörimään paikoilleen ja ihmettelemään, mitä kodille ja illalliselle tapahtui. Kantavat emot saavat keskenmenoja, poikaset kuolevat nälkään. Vain minkit, ne pikku pedot, voivat pulskasti ja alkavat tuhota lintukantaa.

Kukahan kirjailija kirjoitti aiheesta esseen, jossa hän vertasi tätä "vapauttamista" siihen, että joukko isoja, vahvoja tyyppejä tulisi ja ajaisi televisiota katselevat ihmiset ulos kodeistaan kadulle ja ilmoittaisi: "Teidät on nyt vapautettu". En tosin siinä tilanteessa hyväksyisi sitäkään, jos minua kehotettaisiin "palaamaan luontoon", perin juurin kaupunkilainen kun olen.

Asiasta kolmanteen hypäten, 50-luvulla jotkut amerikkalaiset scifi-kirjailijat, Heinlein esimerkiksi, harrastivat näitä "post-holocaust"-juttuja, joissa yhteiskunta tuhoutuu ja vahvimmat voittavat. Kuten jossakin Heinleinin jutussa mies toteaa: "Meillä on kylliksi aseita, ruokaa ja naisia, selviämme pitkään." Jotenkin tämä ei - naisena - vedonnut minuun, ei sitten tippaakaan.