Laulujen lunnaat

Teosto on taas ampumassa jotakuta jalkaan. Tällä kertaa ampumalinjalla ovat hengellisten laulujen ja virsien säveltäjät. Ideahan on äkkiä ajatellen kaunis - säveltäjät saavat palkkion työstään. Luonnollisesti Teostokin saa prosenttinsa. Huonompi puoli on se, että seurakunnat joutuvat tekemään ja postittamaan kilokaupalla papereita, ja joku ulkopuolinen taho vahtii, mitä jumalanpalveluksissa lauletaan.

Se jalkaanampumispuoli on tämä: vanhat hengelliset laulut ja virret ovat ilmaisia. Miksi siis kirkoissa käytettäisiin uutta musiikkia, josta on vaivaa ja rahankulua? Seurakuntalaiset eivät missään tapauksessa ole ilahtuneita, kun he joutuvat opettelemaan uusia virsiä, laulu takkuilee ja kaikki on niin outoa. Pysytään siis niissä vanhoissa tutuissa.

Uuden hengellisen musiikin säveltäjät eivät tällä hetkellä saa maksua työstään, mitä jumalanpalveluksiin tulee. Mutta kun sävellykset käyvät tutuiksi, niitä otetaan ohjelmistoon muualla - konserteissa, radiossa, kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Niistä saa palkkion. Jos sävellyksiä kieltäydytään esittämästä, palkkiota ei tule koskaan. Eikä tunnettuutta. Säveltäminen kuolee, kun palkkiota ei saa hengessä eikä aineessa.