Saanatunturin samoilija

Saanatunturilta piti pelastaa nainen, joka oli lähtenyt kiipeämään tunturiin, kunnes tuli paikkaan josta ei selviytynyt ylös eikä alas. Tarvittiin kahdelta mieheltä tunnin kiipeäminen päästä paikalle, josta nainen voitiin opastaa alas menevälle rinteelle. Helikopterikin hankittiin, mutta se ei voinut tehdä mitään rinteen jyrkkyyden vuoksi.

Naisella ei ollut mitään kiipeilytarvikkeita, sanoi poliisi, eikä eväitä, paitsi "jotakin lientä, kuten viiniä". Kyllähän hyvällä viinillä pitkälle potkii, mutta ei sentään Saanalle yöllä.

Kaikista ei ole tunturikiipeilijöiksi. Tulee kuitenkin mieleeni kuulemani tositarina Tatralta. Tatra oli silloin neuvosto-Tsekkoslovakiaa. Kaikki paikalliset kyselivät turisteilta rahanvaihtoa, "Geldweckseln". Suomalainen jäkäläntutkija oli tullut etsimään harvinaista jäkälää. Hän lähti hotellista aamuvarhaisella ja kiipesi ponnistellen puurajan yli. Asianmukaisissa retkivarusteissakin matka oli kylmä ja raskas. Kun hän kumartui tutkimaan jäkäliään, hän kuuli takaansa iloisen "Geldweckseln". Hän ponkaisi pystyyn ja kääntyi ympäri. Siellä oli hopeakettu kaulassa, piikkikoroissa hotellissa asuva kultasepän vaimo, joka oli lähtenyt pienelle piristävälle aamukävelylle ja yritti käyttää tilaisuutta liikeneuvotteluun.