tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

Upseerin ura

Ei ole kauan siitä, kun upseeriksi ryhtynyt jäi upseerina eläkkeelle. Ainoa kysymys oli, ylenikö hän tasaisesti, nopeasti vai juuttuiko jollekin tasolle. Nyt armeija menee muiden työpaikkojen myötä.

Suunnitelman mukaan pääesikunnan henkilöstön määrää leikataan lähes puolella. Kokonaisvahvuudeksi jää enintään 380 työntekijää. Kaikkiaan 200 - 250 tehtävää siirretään maavoimiin, laitoksiin ja muualle puolustusvoimiin. (MTV Uutiset)


Sanat "luonnollinen poistuma" sisältyvät jo armeijankin termistöön. Näin maallikon näkökulmasta se merkitsee sitä, että nuorista luutnanteista ei enää tule vanhoja everstejä tai peräti kenraaleja, koska virkoja lakkautetaan sitä mukaa kun kenraalit ja everstit jäävät eläkkeelle. Nuorista luutnanteista tulee vanhoja luutnantteja.

Ruotsissa on menty pitemmälle. Siellä upeerit valmistuvat suoraan työttömyyskortistoon. Mihin virkaan sopii upseerinkoulutuksella? Luoja varjelkoon, ettei henkilöstöpäälliköksi. Siitä on ollut näyttöä esimerkiksi Tampereella. Valmetia johti majuri Mattelmäki vuosikausia sodssa hankituilla ihmissuhdetaidoillaan. Samoin on ollut monessa muussakin firmassa.

Toisaalta virastoituminen lisääntyy:

Puolustusvoimiin kaavaillaan perustettavaksi 16 maakuntatoimistoa palvelemaan mm. asevelvollisuusasioissa ja tukemaan vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Lisäksi ehdotetaan perustettavaksi seitsemän erillistä maakuntatoimistoa sotilasläänien yhteyteen. (YLE Uutiset)


Ehkä ei pitäisi kummastella. Olemme eläneet rauhan aikaa 60 vuotta ja koko ajan armeija on varautunut sotaan. Upseereilla on täytynyt olla outo kaksoiskuva maailmasta verratessaan lähintä ympäristöään ympäröivään maailmaan. Ilmankos upseerikerhoilla on ryypätty rankasti. Ehkä nämä uudet "työpöytäukot" (sanonta, jonka olen kuullut vanhan ajan upseerilta) sopeutuvat normaaliin virkamiesympäristöön, lopettavat juomisen ja tulevat kotiin vaimon ja lasten luo joka päivä klo 17. Ja jos tulee sota, niin onhan aina NATO.