Byrokraattista biljardia

Hätäpuhelu pomppi kuin biljardipallo eilisten Helsingin Sanomien mukaan maaliskuussa Suomen ja Ruotsin rajalla. Lumilautailija makasi Pullingin laskettelukeskuksen rinteessä lumessa, hänen lannenikamansa olivat murtuneet. Toveri soitti hätänumeroon. Pallo lähti pyörimään.

Soittajan kännykkä oli Suomen verkossa ja hätäpuhelu yhdistyi Suomeen. Suomen hätäkeskus siirsi puhelun Ruotsin Luulajaan. Luulajasta puhelu käännettiin Pullingin laskettelukeskukseen.

Laskettelukeskuksessa puhelimeen vastasi vuoropäällikkö. Hän ryhtyi selvittämään tapausta ja loukkaantuneiden olinpaikkaa. Siinä vaiheessa soittajan kännykästä loppui akku.

Vuoropäällikkö lähetti henkilökunnan jäsenen etsimään loukkaantunutta. Etsintä tapahtui aluksi moottorikelkalla ja lopuksi hiihtämällä. Vuoropäällikkö tilasi lisäksi ambulanssit sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Suomalainen ambulanssi voitti puskurinmitalla. Potilas saatiin ylös hangesta kaksi tuntia loukkaantumisen jälkeen. Sinänsä nopeaa. Tuolla byrokratialla juttu olisi voitu kierrättää ulkoministeriönkin kautta, ja silloin apua olisi saanut odottaa pari päivää.

"Loukkaantuneen isän mukaan apu ei olisi viivästynyt, jos Lapin hätäkeskus olisi puhelun yhdistämisen sijaan luvannut hoitaa avunpyynnön Ruotsiin, josta taas olisi voitu yhteistyösopimuksen mukaan määrätä apu lähetettäväksi Pellosta",

kirjoittaa Helsingin Sanomat. Tämä olisi siis ollut nopein tapa asian hoitamiseksi?

Byrokraatit jatkavat peliä. Lapin hätäkeskuksen johtaja Olavi Lampinen pohtii, tekhtiinkö riskiarvio ja yhdistettiinkö puhelut oikein. Hannele Pokka suosittelee terveen järjen käyttöä, mutta se taitaa olla turhin tässä asiassa esitetty lausunto. Byrokratia ja terve järki ovat toisensa torjuvat määritelmät.