Julkista kuseskelua

Huomattava enemmistö suomalaisista paheksuu julkista kuseskelua. Näin on tutkimuksessa todettu.

Olipa aika vuosia sitten, kun Tampereella julistettiin hetkeksi nollatoleranssi. Sattui niin, että olin mieheni kanssa (ei kovin myöhään illalla) perin keskeisellä paikalla eli Keskustorilla. Mieheni poikkesi kioskille, minä tallasin jo taksijonoa kohti. Tuli mies, asettui suoraan viereeni, avasi housunnapit ja antoi tulla niin, että kengilleni roiskui. Vilkaisi vielä virneellä. Tuli mieheni. Ei käynyt virtsaajaa rinnuksiin, vaan tarttui kännykkään. Pii-paa-auto tuli ja miestä vietiin kuin rukkasta. Tuntui hyvältä - ei niinkään sen virtsaamisen, kuin sen harkitun herjan vuoksi, jota tyyppi oli minua kohtaan osoittanut.

Lakkasi Tampereen poliisi pitänästä nollatoleranssia. Olin mieheni kanssa keskellä päivää kävelemässä julkisella paikalla (rautatieaseman lähellä). Nuorisojoukko nautiskeli juomia. Yksi avasi nappinsa ja alkoi virtsata. Mieheni sanoi: "Tuommoista ei tehdä naisten nähden." Koko joukko tuli mieheni kimppuun. Häntä tönittiin, räkäistin päin silmiä ja poltettiin savukkeella vaatteet pilalle. Minulla oli digikamera ja otin äkkiä pari kuvaa. Sitten soitimme kännykällä pii-paa-auton.

Juttu meni käräjille. Pääsyyllinen tuomittiin maksamaan pilaantuneet vaatteet (euroakaan emme saa, miekkonen julistautui varattomaksi opiskelijakais), mutta sakkoja ei tullut. Syyllinen väitti, että mieheni oli "provosoinut" häntä ja oikeus oli samaa mieltä. Pieni tarina surullisesta jäniksenpojasta Suomessa.