Vaitelias kirveskansa

Suomalaisten kummallinen haluttomuus kuuluttaa ongelmista tuli taas esiin, kun junaliikenne katkesi Tampereella ja sadat matkustajat joutuivat odottamaan puolitoistakin tuntia.

Asemalla ei kuulutettu, mistä oli kyse. Ihmiset tungeksivat lipunmyyntipisteillä kysymyksineen ja sana kiersi matkustajien parissa suusta suuhun. Näinhän se aina käy. Oli kyseessä pommiuhka tai tulipalo matkustajalautalla tai junarikko, henkilöstö yrittää toimia ja touhuta, mutta kenellekään ei tule mieleen, että matkustajat voisivat olla tiedon tarpeessa.

Aamulehden mukaan VR:n Länsi-Suomen alueen tiedottaja Marja Merta pahoittelee:

Ei vaikeneminen ole ollut tarkoitus. Kuulutusten saaminen on varmaan kestänyt, kun koko porukka tekee töitä vian korjaamiseksi ja korvaavan liikenteen järjestämiseksi.

Oikein ja hyvin, mutta kyllä matkustajien olisi pitänyt olla priorisoinnissa jossakin asemassa. Eivät vain ajatelleet. Olisivat vaikka panneet ne lipunmyyjät ämyrin kanssa asemahalliin, kun he kuitenkin joutuivat selittämään ihmisille yksitellen asiaa.

Tulipa mieleen muinainen Helsingin matka. Yhtäkkiä juna töyssähti todella pahasti ja sitten pysähtyi. Eikä sitten mitään tapahtunutkaan, todella pitkään aikaan. Junassa oli mm. väkeä, jolla oli jatkoyhteys suunniteltuna, ja he alkoivat hätääntyä. Sattumoisin minunkin piti vaihtaa Helsingin asemalla bussiin ja mennä kurssikeskukseen, jossa en ollut koskaan käynyt. (Lopulta junasta löytyi muita samaan paikkaan meneviä ja otimme yhteisen taksin, mutta se on toinen tarina.)

Lähdin katselemaan pitkin junaa. Päädyin tavarvaunuun, jossa juuri penkoi konduktöörin näköinen mies. Kysyin, koskahan juna lähtee taas matkaan. Mies mörisi:

"Tämä juna lähtee heti, kun löydän kirveen."

Sitten hän suoristautui kirves kourassa ja lähti päättävästi marssimaan kohti veturia.

Sittemmin tuli se kauan odotettu kuulutus: hirvi oli jäänyt veturin alle ja se piti pilkkoa palasiksi ja siirtää ennen kuin voimme jatkaa matkaa.