Nollatutkimusta

Työterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Lontoon yliopiston yhteistyönä on tehty tutkimus, jonka mukaan ei pidä tulla kipeänä töihin. Mikäs uutinen se nyt on. Ainahan se on tiedetty. Muistanpa tapauksen, jossa esimies tuli töihin, vaikka hänellä oli angiina. Kuume pamahti kattoon ja hänet vietiin ambulanssilla pois. Sen jälkeen viisi työntekijää sairastui. Siinä oli sisukkuuden saldo.

Toisaalta näitä tilanteita aiheuttaa usein työnantaja. Yhtä mittaa yritetään saada aikaan sopimuksia, joiden mukaan työterveyshoitajan lupa tai pelkkä puhelinsoitto antaa jäädä kotiin flunssan iskiessä. Läpi ei mene. Ensin kipeä hinautuu töihin aamulla ties miten korkeassa kuumeessa. Sitten hän on tekevinään töitä, jotta kaikki uskoisivat, että hän on todella sairas. Sitten hän menee työpaikkalääkäriin, jos sellainen on, tai terveyskeskukseen, ellei ole. Tässä vaiheessa hän on jo kävelemättömässä kunnossa ja levittänyt viruksia ympärilleen. Lopulta kiinni saatu lääkäri ei tyydy lähettämään "loppupäiväksi kotiin - katsotaan huomenna, miltä tuntuu", vaan kirjoittaa varmuuden vuoksi kolme päivää tai jopa viikon. Kai tässäkin jokin järki on, minulle se vain ei ole koskaan valjennut.

Se uusi tieto viimeisimmästä tutkimuksesta saatiin, että urhea työhön tulija ei vain vaaranna omaa ja muiden työtehoa ja terveyttä, vaan voi saattaa itsensä varhaiseen hautaan.

Hengitystieinfektiossa fyysinen rasitus kasvattaa sydänlihastulehduksen riskiä. Myös infarktiriski on suurempi työntekijöillä, jotka eivät pitkäaikaisista terveysongelmista huolimatta jää sairauslomalle. Näiden työntekijöiden riski saada infarkti tai kuolla sydäntautiin on kaksinkertainen verrattuna niihin, jotka jäävät sairastamaan kotiin.

Tähän voisi vielä lisätä parannuskeinoiksi saunan, viinan ja tervan. Eivät ne ainakaan tilannetta enempää pahenna.