Kosimakirjeitä tuvan täydeltä

Mervi Nykäsestä tehdyt jutut riippuvat ilmeisesti täysin siitä, millä tuulella toimittaja Mervin tavoittaa. Viimeksi luimme, että Mervi on vaihdattanut lukot ja nostanut Matin tavarat portinpieleen. Jos ne eivät siitä häviä kahdessa päivässä, hän kutsuu Pelastusarmeijan hakemaan, Mervi ilmoitti. Pelastusarmeija ei niin hullu ole, tavaroiden heittäminen ulos tuolla aikataululla on laitonta.

Aamulehden Matti Pitko reagoi kysymällä, miksi Mervi ei vienyt jäämistöä suoraan pullonpalautusatomaattiin. Minäkin muistelen, että saman julkisuustempun Mervi teki jo vuosi - vai oliko kaksi - sitten. Silloin Nykänen oli häipynyt Jyväskylään ryyppäämään.

Nyt pelko ja paniikki ovat antaneet tilaa euforialle, jonka vallassa Mervi julistaa, että talo on täynnä kosijoiden lähettämiä kukkia ja kirjeitä. Olisi kannattanut pitää kiinni siitä paniikkipuolesta. Vankila ei ole umpio ja siellä on paljon aikaa ajatella. Myös ikäviä ajatuksia.

On kai liikaa odottaa, että iltapäivälehtien toimittajat jättäisivät näin helpon saaliin rauhaan, mutta Mervi-parka teke itselleen kaiken vahingon nolaamisesta vaaraan hankkiutumiseen julkisuushuutelullaan. Eivätkö hänen lähimpänsä voisi vaikka oikeusteitse hankkia lehdistöhyeenoille lähestymiskieltoa?

Niitä kosiokirjeitä en kummastele. Maailma on täynnä miehiä, jotka Merviä katsoessaan eivät näe jossakin määrin ylipainoista, jo jonkin verran kulahtanutta alkoholistinaista, vaan ihanan, pullottavan rahasäkin. Jos sellainen saa naisen tuntemaan olonsa paremmaksi, niin olkoon onnellinen onnestaan, vaan nautiskelkoon siitä hiljaa vaan. Turvallisuussyistä.