Tsunami ja lupaukset

Kun tieto tsunamin suomalaisuhreista tuli, useat hallituksen jäsenet, erityisesti Matti Vanhanen, lupasivat valtion korvaavan kaikki kulut. "Rahasta ei ole kysymys", sanoi Vanhanen.

Nyt on tulosten seuraamisen aika. Aamulehdessä eilen haastateltu, koko perheensä menettänyt Marjatta Sunna kertoo saamastaan virallisesta tuesta ja avusta. Ensimmäisten hädän hetkien aikana hän yritti yhteyttä eri suuntiin kaikkiaan 207 tekstiviestillä. Hänen lopulta tavoittamansa ulkoministeriö ja matkatoimisto lupasivat molemmat ottaa yhteyttä takaisin. Kumpaakaan yhteydenottoa ei ole kuulunut tähän päivään mennessä. matkatoimistolta tuli toki aikanaan surunvalittelukirje.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi kunnille tammikuun puolivälissä ohjeet, joiden mukaan kuntien on tarjottava turmasta pelastuneille ja menehtyneiden omaisille psykososiaalista apua ja huolehdittava, ettei taloustilanne turman vuoksi romahda.

Marjatta Sunna yritti itse ja useiden yksityisten ihmisten avulla saada jotakin apua kolmen kuukauden ajan, kunnes hänelle nyt on järjestynyt ensimmäinen terapiakäynti. Kela ilmoitti avuliaasti, että terapiakäynneistä kuuluu 50 euron omavastuu käynniltä. Mitään erityiskohtelua ei ollut luvassa. Kuukauden kokonaisomavastuu, 250 €, oli täysin mahdoton Sunnan tuloilla. Lopulta, pitkän taistelun jälkeen, Sunna on päässyt 6 euron omavastuun piiriin.

Helsingissä uhrien hoitopalvelua koordinoiva henkilö sanoo, että kaikkiin turmasta pelastuneisiin otettiin yhteyttä kirjeitse. Viime aikoina on alettu keskustella, pitäisikö menehtyneiden omaisiinkin ottaa yhteyttä. Lehdessä (tarkaoittaa ilmeisesti Helsingin Sanomia - meillä täällä susirajan takana on toiset lehdet) oli tammikuussa ilmoitus palveluista, mutta hädässä olevat eivät lue lehtiään kovin tarkoin. Vainajien vastaanottotilaisuudessa olisi kuulemma voinut puhua tunnoistaan, mutta usean vainajan yhteisessä, siunaustilaisuuden luontoisessa tilaisuudessa ei ole helppo nykiä ketään hihasta ja alkaa puhua yksityisestä kivustaan.

Hoitokulut ovat edelleenkin yksittäisten kuntien vastuulla, mikä selittää nihkeän hoitoon pääsyn. Valtio väittää, että kunnat voivat laskuttaa valtiota, mutta edelleenkin on täysin auki, mihin instanssiin ne laskut pitäisi lähettää, puhumattakaan siitä, miten niitä sitten kohdellaan.

En välittäisi kuulua "sitähän minä heti sanoin" -koulukuntaan, mutta nyt täytyy sanoa "sitähän minä heti sanoin". Kyllä Suomessa on ennenkin sanottu eduskunnassa, puhujanpöntössä, hetken huumassa monenlaista, joka sitten on yön yli nukkumisen jälkeen hiljaa haudattu.

Ei kai kukaan tosissaan uskonut?