maanantaina, elokuuta 27, 2007

Kalle Könkkkölä ja kehitysvammaiset

Kalle Könkkölä on todennut uudelle idealleen populistisen markkinaraon, kun Ylisen kehitysvammaisten laitoksessa on murhaepäily. Könkkölän mielestä kaikki laitokset on lakkautettava. Hän on lähettänyt saman kirjeen ilmeisesti kaikkiin suuriin lehtiin. Hänelle ei kelpaa edes "kodinomainen asuminen", vaan asuminen kodeissa.

Miten tämä toteutettaisiin, ei ilmeisesti Könkkölää huoleta. Minua se vähän mietityttää. Monet kehitysvammaiset pärjäävät omissa kodeissaan, varsinkin jonkin verran autettuina. Entä ne, jotka tarvitsevat hoitoa ja avustamista 24 tuntia vuorokaudessa? Vaihtoehto yksi; palkataan jokaiselle kotona asuvalle kehitysvammaiselle niin monta henkilökohtaista avustajaa, että hoito hoituu (normaalien työaikojen mukaan kolme per vammainen ynnä lomittajat). Vaihtoehto kaksi; omaiset pakotetaan luopumaan omasta elämästään ja siirtymään ympärivuorokautisiksi omaishoitajiksi niillä korvauksilla, joita tästä uhrautuvasta työstä maksetaan.

Montako elämää Könkkölä on valmis tuhoamaaan idealismin vuoksi?

Otetaan yksi käytännön esimerkki (vain yksi, on olemassa tuhat tarinaa). Minulla oli isotäti, jonka kolmesta lapsesta nuorin syntyi vammaisena. Mies oli lurjus ja jätti perheensä. Isotätini pisti pojan laitokseen, perusti yrityksen ja elätti tyttärensä ja itsensä - ja hyvin. Hän myös kävi poikaansa tapaamassa kahdesti viikossa omaan kuolemaansa asti. Poika oli varsin kiltti, mitä silloin tällöin sai raivokohtauksia; silloin tarvittiin kaksi mieshoitajaa häntä pitelemään. Kerran hän poltti itsensä pahasti, kun saunassa hoitajat eivät ehtineet hätiin. Hän halusi halata kiuasta.

Jos isotätini olisi halunnut pitää hänet kotona, mikä olisi ollut perheen kohtalo?

Toisen tarinan kuulin, kun kävin hänen kanssaan tapaamassa laitoksessa tätä äitini serkkua. Siellä oli ollut tyttö, jonka vanhemmat päättivät hoitaa hänet itse ja ottivat laitoksesta pois. Hoitajat varoittiat, että tyttö karkailee. Vanhemmat arvelivat sen johtuvat siitä, että laitos oli niin kamala paikka. Ei mennyt kuin viikko, kun tyttö kotonaan juoksi kaivoon.

OLen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisen on paras omassa kodissaan - silloin, kun se on mahdollista ja toimii. Entä, ellei toimi? Mitä sanoo Könkkölä siihen? Vai taputteleeko hän vain tiseään tyytyväisenä selkään, kun on taas tullut oltua "heikomman puolella"?

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Hei

Kirjoituksesi antoi aika oudon kuvan suhteessasi vakavaan ongelmaan. Vaikeasti kehitysvammaisia on todella niin vähän että tarvitsemansa apu on järjestettävissä inhimillisesti ja asiallisesti.
Ei pidä vain katsoa mikä nykyisin on mahdollista. Ei pidä myöskään unohtaa ettei nykyinen laitoshoito ole mitekään halpaa. Jos laitoksiin käytetyt varat kohdennettaisiin toisin oltaisiin jo pitkällä.
En muuten pysty tapauttamaan itseäni selkään.

Kalle Könkkölä

5:48 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home