Potilaan vastuu

Vuonna 2000 potilas kuoli hoitovirheeseen Tampereen keskussairaalassa. Mies sai verenvuodon leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeisenä päivänä potilaan vatsaontelossa oli jo neljä litraa verta. Sairaala antoi kipulääkettä. Potilas kuoli. Nyt on hovioikeus määrännyt korvauksia leskelle, mutta leikkauksen suorittanut kirurgi vapautettiin syytteistä.

Verenvuoto johtui hyytymiä estävästä Marevan-lääkkeestä, jota potilas oli käyttänyt. Lääke mainittiin selvästi potilasasiakirjoissa, joita kukaan sairaalassa (varsinkaan se kirurgi) ei ollut vaivautunut lukemaan. Sairaala ja oikeusistuimet väittivät, että lääkärin syyllisyys väheni, koska potilas oli itsekin lääkäri ja hänen olisi pitänyt mainita lääkkeen vaikutuksesta.

Potilas tosin ei ollut lääkäri, vaan oli 60-luvulla Neuvostoliitossa toiminut sairaanhoitaja, joka ei ollut harjoittanut ammattiaan sen jälkeen. Tämäkin olisi ilmeisesti käynyt asiakirjoista ilmi, jos joku vain olisi vaivautunut lukemaan ne.

Teknisesti leikkaus onnistui hyvin, mutta Marevan aiheutti sisäisen verenvuodon, joka jäi huomaamatta.

Leikkauspäivää seuranneena aamuna potilaalla oli kovia vatsakipuja. Vatsaonteloon oli tihkunut lähes neljä litraa verta. Tuolloin potilas sai vain kipulääkkeitä.

Mies olisi ilmeisesti ollut pelastettavissa leikkauksen aikana ja sen jälkeenkin, jos tilanne olisi tunnettu tarkemmin. (Iltalehti)

Mitäpä siitäkään, että neljän litran verenvuotoa ei myöskään sairaalassa huomattu. Kipulääkkeitä vain! Tulevat taas mieleen ne lukuisat kerrat, jolloin päävamma on lääkitty aspiriinilla ja potilas on kuollut kotiinsa vuorokauden sisällä. Jos siis joutuu TAYSiin mistä syystä tahansa, on muistettava itse natkuttaa kaikesta mahdollisesta vielä matkalla leikkaussaliin. Lääkäriinsä luotti myös vanhus, joka menehtyi sydäninfarktiin, jota ei sairaalassa otettu vakavasti. Tai ehkä kyseessä oli priorisointi?

Liikaa tällaisia uutisia.