Vanhukset hoidetaan hautaan

Helsingin Sanomien mukaan huomattava osa yli 65-vuotiaista syö lääkkeitä, jotka väsyttävät, aiheuttavat muistihäiriöitä ja heikentävät tasapainoa.

Kymmenien tuhansien älyllistä ja fyysistä toimintakykyä heikennetään, kun lääkkeitä määrätään liian usein ja liian monelle", sanoo Turun yliopiston professori Sirkka-Liisa Kivelä.

Kolmea tai vielä useampaa psyykenlääkettä syö joka toinen laitosvanhus ja joka kuudes kotona asuva, vaikka kahden pitäisi olla maksimi.

En epäile, että lääkärit yrittäisivät tahallaan vähentää vanhusten aiheuttamaa kuormaa. Epäilen kuitenkin, että vanhuksiin ei suhtauduta ihmisen ansaitsemalla arvokkuudella. On helpompaa todeta, että "se on vanha" ja kirjoittaa jotakin, joka sillä hetkellä lopettaa valittamisen.

Minulle on opetettu ryhtyessäni vanhushoidon vapaaehtoiseksi, että ainakin kolmasosa oletetusta dementiasta on itse asiassa masennusta. Vanhukset tarvitsevat liikuntaa, juttuseuraa ja normaalia elämää, eivät uusia ja uusia rauhoittavia lääkkeitä. Tietysti paikoillaan istuva ja lasisilmäisenä itsekseen mutiseva vanhus on helppohoitoinen - paitsi, että hän tarvitsee kalliin hoitopaikan, ja kotonaan kompuroidessaan lääkkeiden vaikutuksen alaisena kaatuu, murtaa lonkkansa ja vie kalliin sairaalapaikan, kunnes lopultakin kuolee vaivaamasta yhteiskuntaa.

Vaivalloisempaa, mutta arvostavampaa ja ennen kaikkea yhteiskunnan kannalta halvempaa olisi muuntaa Freudin kuuluisa kysymys "Mitä he oikein haluavat?" naisia koskevasta vanhuksia koskevaksi (ja hei, vanhuiksissa on enemmän naisia, noita hankalasti käsitettäviä luojanluomia!)