Luin mitä luin

Tolkkua en saa.

Marja-Liisa Kirvesniemi on tullut kaapista ulos ja kertonut peräti kahdelle lehdelle (Iltalehdelle ja Seuralle), miten hän oli vähällä hukata omansa ja kahden muun äidin ("Siinä meitä istui kolme äitiä, joilla yhteensä on seitsemän elävää lasta." - IL) hengen.

Kuvauksessa vain on jotakin, josta en saa mitenkään järkeä irti, vaikka kuinka yrittäisin.

Oli pimeää ja lunta pyrytti sakeasti. Matkan varrella oli jo sattunut yksi kuolonkolari ja tie oli poikki. Poliisit ohjasivat liikenteen kiertotielle. Hän oli juuri vaihtamassa kaistaa päästäkseen virkavallan osoittamalle reitille, kun pimeän keskeltä tulikin rekka suoraan heitä kohti.

Hän yritti päästä takaisin omalle kaistalle, mutta huomasi sieltäkin tulevan ison venäläisen rekan päin heitä. (IL)

Onko nyt ymmärrettävä, että hänelle osui vastaan kaksi rekkaa, jotka kumpikin ajoivat vastaan tulevien kaistaa? Rinnakkain? Ja ainakin toinen tietenkin venäläinen - nehän nyt tekevät mitä tahansa -. Ohjasiko poliisi Kirvesniemen suoraan ensimmäisen rekan alle ("päästäkseen virkavallan osoittamalle reitille")?

Vai olisiko Kirvesniemi itse väärällä kaistalla tai ainakin jotakuinkin huolimaton kaistaa vaihtaessaan?

- Miulla oli kuumettakin. En halunnut sanoa Eijalle ja Katille, miten äärirajoilla ajoin.

Jos minä olisin Eija tai Kati, en kyllä ikinä enää menisi Marja-Liisan kyytiin.

- Meidän henki oli millimetreistä ja sekunnin sadasosista kiinni, Kirvesniemi kertoi läheltä piti -tilanteen jälkeen Iltalehdelle. (IL)

Aika paljonkin jälkeen - ellei allakkani ole aivan retuperällä, nyt on tammikuu eikä marraskuu. Kuka tietää, onko Marja-Liisa ehdokkaana eduskuntavaaleihin?