Nightwish-jupakka

En seuraa nykymusiikkia juuri lainkaan, joten Nightwish-jupakka tuli ryminällä neitseelliseen tietoisuuteeni. Niinpä otan sen mediakohun kannalta. Ja asetun poikien puolelle.

Ensinnäkin asia uutisoitiin pääsääntöisesti niin, että "Tarja sai potkut". Hän ei ilmeisesti ollut työsuhteessa. Suomessa sadattuhannet ihmiset ovat saaneet ja saavat vastaisuudessakin potkut. Kokemuksesta voin kertoa, että se tuntuu kuin lyötäisiin kakkosnelosella päähän. Sopimuksen irtisanominen kahden itsenäisen toimijan välillä on jotakin muuta.

Toiseksi yhtyeen artistien kirje sisälsi selkeitä faktoja, joihin olisi odottanut solistin puuttuvan, jos hän oli eri mieltä. Sen sijaan hän toisteli julkisuudessa (tai ainakin julkisuus toisteli) samaa sanaparia: "Julmaa ja surullista!" Vaikuttaa siltä kuin solisti seisoisi oman elämänsä teatterissa lavalla siteeraamassa Shakespearen tragediaa. "Julmaa, julmaa, ylenmäärin julmaa!" Voisin suositella muitakin ylevän paatoksellisia lausuntoja:

Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
Vääryyttä sortajan, lain väännellystä,
Virastoit' ylpeitä ja potkuja,
Joit ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehdä
Vois elämästään?

Näihin korkeuksiin solisti ei nouse, vaan aloittaa sen sijaan ihan tavallisen valituksen siitä, että hänen miehensä on "sotkettu" juttuun (manageri sentään!) ja "Aistin suurta vihaa kirjeessä." Sitten hän lyö vyön alle ja väittää, että artistit ovat rasisteja:

"Mistä se johtui? Siitä, että hän on syntynyt Etelä- Amerikassa?"

ja sovinisteja:

"Olen ainut nainen bändissä eivätkä bändin jäsenet koskaan ottaneet minua vakavasti."

Tsot tsot. Puhutaanpa hetki kuten aikuisen naisen tulee. Bändin avoimessa kirjeessä oli täysin yksilöityjä lausuntoja. Ne pitäisi yksilöidysti joko torjua tai myöntää. Jos ne myöntää, ei ole aiheellista soittaa suutaan. Jos ne ovat paikkansa pitämättömiä, on uuden sopimusneuvottelun paikka - vaikka eipä taida olla yhteistyöllä tulevaisuutta kaiken tämän jälkeen. Joka tapauksessa olisi kannattanut pitäytyä bändin "enemmän surullisia kuin vihaisia" -asenteessa eikä alkaa mätkiä kaikilla naistenlehtien tarjoamilla asenteilla. Passaa pysyä Argentiinassa.