Kaaosteoriaa käytännössä

Kun jotakin rajua on juuri tapahtumassa, uutisten tosiaikaisuus tuottaa hajontaa. Erinomainen esimerkki on Kambodzan koulukaappaus. Panttivankien lukumäärä oli ymmärrettävästi epäselvä. Alkuperäinen epäily oli kuudesta naamioidusta miehestä. Kun tilanne laukesi, saimme tiedon neljästä kaapparista, joista kaksi kuoli, yksi haavoittui ja yksi saatiin ehjänä kiinni. Kuolleeksi ilmoitettiin viisivuotias lapsi.

Tänään, tilanteen selkiydyttyä, kaikki neljä kaapparia on vangittu ilman vahinkoja ja kuollut on kaksivuotias, joka "parkui liikaa", kuten ampuja sanoi.

Samanlaista hajontaa tapahtuu aina. Iisalmen piirityksessä eri tiedotusvälineet kertoivat, että Karhuryhmä oli asemissa, armeija oli paikalla, Karhuryhmä ehti paikalle mutta ei asemiin ja niin edelleen. Piiritetty vietiin hoitoon ambulanssilla tai Karhuryhmän helikopterilla. Hän oli ampunut kauppiasta tai uhannut ampua kauppiasta. Häneltä oli peruutettu aselupa, mutta hänellä oli silti ase (kauppiaan todistus) torstaina; viikonloppuna oli murtauduttu asekaappiin ja viety viisi metsästysasetta. Ja niin edelleen. Kun uutisia kerätään kuumeisesti keneltä tahansa, joka jotakin suostuu sanomaan ja omista näköhavainnoista, hajonta on väistämätöntä. Vasta tilanteen selkiydyttyä saadaan selkeämpi kuva, mutta silloin on jo astunut peliin editointi, tahallinen tai tahaton sensuuri. Näin ollen todellinen kuva on kuin kvanttiteoria; elektronista on selvillä joko tila tai sijainti, mutta ei koskaan molempia yhtä aikaa.